Sataa ja paistaa

Trooppinen rankkasade yllätti sankarittaremme täydellisesti hänen poistuessaan kirjastosta. United College, jonne kävelee dormiltani kymmenessä minuutissa, on kovaa vauhtia muodostumassa suosikkipaikakseni. Valitettavasti syynä ei ole vain monipuolinen kirjasto (vaikka se sitä onkin), tai vehreä kampusalue (hyvin mukava lueskelupaikka), tai edes kampusasteikolla jopa erinomainen pieni ruokala. Syynä viipyileviin kirjastoreissuihin on multimediaosasto, jossa on valtava dvd-kokoelma. Elokuvia on varman kymmenisentuhatta, lähes täydellisessä epäjärjestyksessä, eri puolilta maailmaa ja kahdeksalta viimeiseltä vuosikymmeneltä. Vaikutelma saa uskomaan, että kokoelmassa on mahdollisesti kaikki maailman elokuvat: hyllyjä selatessa törmää jatkuvasti elokuviin, jotka on aina halunnut katsoa. Niitä voi lainata mukaan tai katsella isoilta tietokonenäytöiltä osastolla - tällöin säästää myös oman huoneen ilmastointikuluissa sillä kirjaston laitteet pitävät paikan jatkuvasti mukavan viileänä. Epäsosiaalisina päivinä voi käpertyä tuolinnurkkaan ja täyttää päänsä cinematografisella lohturuoalla.

Tänään olin unohtunut ihailemaan Valko-Venäjän maisemia ja Daniel Craigin nahkatakkia varsin toimivan toinen maailmansota-pätkän "Uhma"- parissa, kun kirjasto kuulutti sulkevansa ovet. Oven toisella puolen odotti täysin yllättävä vedenpaisumus, joka kasteli läpikotaisin viidessä sekunnissa (laskin) ja sai kirjaston portaat muuttumaan vesiputoukseksi. Huomenna tiet ovat taas täynnä kuolleita sammakoita. Päästyäni viimein likomärkänä takaisin asunnolleni huomasin, että paikan oli valloittanut kaksi tusinaa korealaista jotka viettivät syntymäpäiviä. Ei siinä auttanut muu kuin vaihtaa vaatteet ja mennä lokkeilemaan kakkua.

Tänään on muutenkin ollut "syö ilmaiseksi kampuksella"-päivä, koska päivälliseni muodostui Antropologian laitoksen (varsinaisesti maisteritason opiskelijoille tarkoitetun) tervetuliaiskokoontumisen tarjoomuksista. Oma, ihanasti sosiaalisen elämäni tuhoava, perjantai-iltaan sijoitettu Gender and Culture-kurssini alkoi heti sen jälkeen, joten liityin joukkoon. Antropologian laitos vaikutti sekä ulkoisesti että tunnelmaltaan hämmentävän  samanlaiselta kuin vanha rakas Topelian sisäpihan toinen kerros, jossa vietin viimeiset kolme vuotta. Ehkä antropologian laitokset ovat kaikkialla samanlaisia? Seinät ovat täynnä erikoisia tavaroita ja ihmiset ovat innostuneita hyvin spesifeistä aiheista. Vietettyäni kaksi viikkoa kauppatieteilijöiden ja business-opiskelijoiden keskellä tuntui lähes järjettömän ihanalta päästä selkeästi humanistiseen ympäristöön. Melkein kuin olisi tullut kotiin.