Suomalaiset ovat (ainakin omasta mielestään) tunnetusti omakehusta vapaata kansaa, joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Tässä on mielestäni sekä hyvät että huonot puolensa. Hyviä puolia on, että näkyvä pröystäily rahalla tai asemalla on yksinkertaisesti mautonta. Hankalammat puolet tulevat esiin kun yrität esitellä kotimaatasi.
Shaw-collegen avajaislounaalla satuin istumaan amerikkalaisen ja kiinalaisen tytön vieressä, ja riisi- ja mustekalakulhoja ojenneltaessa koetimme luonnollisesti myös viritellä keskustelua. Kiinalainen oli kiinnostunut millaisia stereotypioita eurooppalaisilla on Kiinasta. Amerikkalainen valitteli Kalifornian collegemaksuja. Itse esitin tietysti jokaisen maastapaenneen suomalaisen ensimmäisen kysymyksen: tiedättekö mitään Suomesta? Tiedot olivat melko vähäisiä: amerikkalainen tiesi että Suomessa on kylmä, kiinalainen taas että siellä on maailman paras koulujärjestelmä. Kun minua pyydettiin kertomaan lisää, aloin hieman hämilläni ladella peruslistaa: kuinka ilma on puhdasta (ainakin Hongkongiin verrattuna, jossa en ole kampuksella nähnyt vielä kertaakaan sinistä taivasta - Kiinan puolelta tulevat kivihiilisaasteet tekevät siitä jatkuvasti harmaan), kuinka terveydenhuolto ja koulutus on lähes ilmaista (tämä teki erityisesti vaikutuksen) ja kuinka paljon, valtavan paljon tilaa meillä ylipäätään on. Uskokaa pois, Hongkongissa sellaista alkaa arvostaa. Kertomani sai keskustelukumppanini huudahtelemaan kohteliaasti, miten ihmeellisen hyvältä paikalta Suomi kuulostikaan. Hämmentyneenä yritin hieman toppuutella, että ei se nyt ihan niin täydellinen ole, ja ensimmäinen mitä keksin oli: "Niin... Mutta meillä on paljon kotiväkivaltaa ja lasten pahoinvointia." Tyttöjen ilmeet valahtivat nopeammin kuin kerkeät sanoa "PR-katastrofi". Koetin nopeaa pelastusta ja huumoria: "Mutta luonto on todella hieno, paljon metsiä... Ja sinnehän voi aina juosta turvaan."
Ulkoministeriö tai Suomi-brändiryhmä ei taida palkata minua lähiaikoina, mutta ehkäpä jotain kiinalaisesta hienovaraisuudesta (joka ei, jostain syystä, ylety aina pöytätapoihin - puikot ovat vaikeita joskus täkäläisillekin) tarttuu minuunkin. Eikä se Suomi-kuva loppujen lopuksi minusta ole kiinni, onhan täällä puolisen tusinaa muutakin vaihto-oppilasta kotipuolesta.
Tällä hetkellä en voi olla ajattelematta, että Suomessa puut muuttuvat kohta keltaisiksi ja punaisiksi. Olen nähnyt sen joka vuosi, mutta se on lempivuodenaikojani, ja nyt se jää näkemättä. Mietin tuleekohan tänne ruskaa, ja miltä bambut ja mangrovet näyttäisivät silloin. Todennäköisesti ne vain muuttuvat ruskeiksi ja pudottavat lehtensä.
eivätkö ne nauraneet sille metsäläpälle? typerät ulkomaalaiset!!
VastaaPoistabaarimikko luuli mua tänään ruotsalaiseks ja haukku mulle suomalaisia varmaan jonkun vartin, ennen kuin sain sanottua, että olen itsekkin kyseisen rodun edustaja. nolostui ja haukkui sitten hieman ruotsalaisia :F kahvi tuli kaupan päälle.
olen kyllä sun reippain kommentoija. (lue: joudun hengaan vuoden netissä, kun ulkomailla on pelottavaa)
Pelottaako suakin? Se on lohdullista. Mutta on mukavaa, että kommentoit, pistä sen omankin blogisi osoite tänne niin pääsen lukemaan sitä.
VastaaPoistaosoitteen pitäisi olla sun s-postissa..
VastaaPoistaHihhih. Loistava kuvaus Suomesta :D *juoksee metsään piiloon*
VastaaPoistaHyvä vaan, etteivät nyt turhaan innostu. Vois olla tylsää, jos kaikki maailman ihmiset tunkis tänne pällisteleen ja sit se rauha ja tila ois muualla...Hmmm... Mainostapa Suomen upeutta ihan kaikille, ni saadaan me sitten ne lämpimämmät alueet, kun lähdetään maanpakoon ku tänne ei enää mahdu :D
hei puikoista tuli mieleen, et mistä materiaalista ne on siellä tehty?
VastaaPoistaVaihtelee. Halvemmat on tehty puusta, mutta ruokaloissa on aika usein muovipuikkoja. Ne on hankalampia.
VastaaPoistaHehee. Kikatan sun teksteille yksikseni Aleksandriassa.
VastaaPoistaMun uusi kiinalainen kaveri (opiskelee kirjallisuustiedettä) kyseli kuuluisia/hyviä suomalaisia kirjailioita. Pidettyäni pienen yksinpuhelun siitä onko Sofi Oksanen hyvä vai ei, ja mitäs muita niitä sitten onkaan, Wu Shuang kohteliaasti tiedusteli :
"What about F.E.Sillanpää? He won the nobel price?"
"Oh yes him, yes hmm.. Yeah I dont think anybody reads his work cos well his boring.."
Hermostunut naurahdus ja hiljaisuus. Jonka aikana ehdin miettiä paljon jonkinlaisen 'Näin kerrot kotimaastasi kivoja asioita' -kurssin käymistä ja itseni sivistämistä.
Pahoittelut kaikille, jotka pitävät F.E Sillanpäästä.