She had a pretty gift for quotation, which is a serviceable substitute for wit.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Viimeinen yö Hong Kongissa

Kun on asunut vuoden niinkin pienellä alueella kuin Hong Kong, on yllättävän vaikeaa löytää tekemistä viikoksi. Lähtisikö jollekin saarelle? Olen käynyt niillä kaikilla, useaan kertaan. Menisikö shoppailemaan? Mitä turhia, Kiinasta saa halvemmalla (enkä jaksa raahata yhtään ylimääräistä tavaraa). No entä joku nähtävyys? ...jota en olisi nähnyt juuri vuosi sitten?

Loppujen lopuksi päädyin käyttämään viikon pääasiassa samalla tavoin kuin ensimmäisen viikkoni Hong Kongissa, kaksi vuotta sitten: toipumalla hitaasti jet lagista ja ajelemalla ratikalla saaren päästä päähän. Lisäsin myös uuden helmen "Maailman hautausmaat"-kokoelmaani.


Ja kävin uudistamassa siunaukseni "Kymmenentuhannen Buddhan luostarissa"


Ja illastin vanhojen ystävien kanssa Mr. Wongissa (Hän muistaa minut yhä, valitettavasti.)


Syöminen on ollut pääajanvietteitä täällä. Siksi en lisääkään yhtään kuvaa itsestäni nykyisessä kunnossani. Hermonie ja Fiona ovat olleet ihastuttavia emäntiä, vaikka heidän kissansa (lukuun ottamatta eilisiltana saapunutta pentua, Jimmyä) pelkäävätkin minua hiukan.


Star-ferryllä on ajeltu, frozen jogurtit syöty, Stanleyssakin kerkesin käydä... Viikko on ollut rentouttava ja saamaton, olen nauttinut olostani, mutta piru vieköön jokin kasvatuksessani on mennyt pieleen kun muutamastakin vaellusretkestä huolimatta olo on jotenkin syyllinen: en ole TEHNYT mitään kehittävää. Ainoastaan vyötärölinjani on kehittynyt. 

No, huomenna lähtee juna kohti villiä itää, ja ylitän Kiinan rajan. Hyvästi siisteys, englannin kieli ja nukkuminen puolille päivin, tervetuloa ankaran opiskelun kuukausi. On viimeinen hetki mennä katselemaan valoja parvekkeelta. 

maanantai 25. kesäkuuta 2012

This summer...

Makaan ystäväni sohvalla ja tuijotan kattoon. Kello lähenee kahta yöllä. Uni ei tule, ei vaikka tarkoituksellisesti olin nukkumatta lähes koko 17 tunnin matkan Helsingistä Hong Kongiin. Ilmastointilaite hurisee hiljaa, tehden huoneesta suloisen viileän. Ulkona palaa kymmenen tuhatta valoa. Jet lag, mon amour.

On kulunut suurin piirtein kolme kuukautta siitä, kun Helsingin Kunfutse-instituutti ilmoitti minun saaneen stipendin kesäopintoihin Pekingiin. Kyseessä on noin kuukauden intentiivijakso Renmin University-nimisessä (kuulemma oikein hyvässä) opinahjossa, ja tarkoituksenani on lukea kiinaa. Eli opiskelemaan tänne on tultu, ei suinkaan pitämään hauskaa, seikkailemaan ja tuhlaamaan rahaa ja luonnonvaroja. Tässä vaiheessa, kun pääasiallinen opiskeluni (joskaan ei seuraelämäni) on siirtynyt jossain määrin totaalisesti yliopistolta taikkiin ja teatteriin, kiinanopinnot tuntuvat kyllä välillä - niin, vähän ylimääräisiltä. Miellyttävällä, tasapainottavalla tavalla ylimääräisiltä, mutta ekstralta silti. Vähän kuin kallis harrastus. Mutta jotainhan sitä on elämällään tehtävä.

Uni ei vieläkään tule, joten vaellan parvekkeelle ja otan muutaman kuvan.



Asuminen 18:sta kerroksessa tuntui aluksi hieman huimaavalta, mutta nyt olen ihan rakastunut näkymään. Seisoskelen parvekkeella iltaisin unettomana, kun Hermonie ja Fiona (joiden ihanassa kodissa majailen), ovat jo kauan olleet nukkumassa. Toistaiseksi Hong Kong on näyttänyt minulle lähinnä sumuisen, tungoksisen puolensa, mutta minä olen syleillyt sitä kuin vanhaa, ynseää ystävää. Samat äänet! Samat maut (kuinka olen VOINUT unohtaa miltä egg tart maistuu)! Sama kuumuus! Ja ennen kaikkea - sama tuoksu! Sillä hetkellä kun astuin lentokoneesta ulos ja tunsin nenässäni kuuman tunkkaisen ilman, meren ja kuivattujen merenelävien tuoksun, kyyneleet melkein tulivat silmiin. En osaa selittää miksi Hong Kong tuntuu kaikessa korniudessaan, kaupallisuudessaan ja ahneudessaankin palaselta sieluani. Ehkä syy on se että en voi jakaa sitä tai siellä viettämääni aikaa kenenkään kanssa "normaalissa" elämässäni - tämä paikka on minulle aina yksityinen.

Päätin siis viettää täällä viikon ennen Pekingiin lähtöä.