Makaan ystäväni sohvalla ja tuijotan kattoon. Kello lähenee kahta yöllä. Uni ei tule, ei vaikka tarkoituksellisesti olin nukkumatta lähes koko 17 tunnin matkan Helsingistä Hong Kongiin. Ilmastointilaite hurisee hiljaa, tehden huoneesta suloisen viileän. Ulkona palaa kymmenen tuhatta valoa. Jet lag, mon amour.
On kulunut suurin piirtein kolme kuukautta siitä, kun Helsingin Kunfutse-instituutti ilmoitti minun saaneen stipendin kesäopintoihin Pekingiin. Kyseessä on noin kuukauden intentiivijakso Renmin University-nimisessä (kuulemma oikein hyvässä) opinahjossa, ja tarkoituksenani on lukea kiinaa. Eli opiskelemaan tänne on tultu, ei suinkaan pitämään hauskaa, seikkailemaan ja tuhlaamaan rahaa ja luonnonvaroja. Tässä vaiheessa, kun pääasiallinen opiskeluni (joskaan ei seuraelämäni) on siirtynyt jossain määrin totaalisesti yliopistolta taikkiin ja teatteriin, kiinanopinnot tuntuvat kyllä välillä - niin, vähän ylimääräisiltä. Miellyttävällä, tasapainottavalla tavalla ylimääräisiltä, mutta ekstralta silti. Vähän kuin kallis harrastus. Mutta jotainhan sitä on elämällään tehtävä.
Uni ei vieläkään tule, joten vaellan parvekkeelle ja otan muutaman kuvan.
Asuminen 18:sta kerroksessa tuntui aluksi hieman huimaavalta, mutta nyt olen ihan rakastunut näkymään. Seisoskelen parvekkeella iltaisin unettomana, kun Hermonie ja Fiona (joiden ihanassa kodissa majailen), ovat jo kauan olleet nukkumassa. Toistaiseksi Hong Kong on näyttänyt minulle lähinnä sumuisen, tungoksisen puolensa, mutta minä olen syleillyt sitä kuin vanhaa, ynseää ystävää. Samat äänet! Samat maut (kuinka olen VOINUT unohtaa miltä egg tart maistuu)! Sama kuumuus! Ja ennen kaikkea - sama tuoksu! Sillä hetkellä kun astuin lentokoneesta ulos ja tunsin nenässäni kuuman tunkkaisen ilman, meren ja kuivattujen merenelävien tuoksun, kyyneleet melkein tulivat silmiin. En osaa selittää miksi Hong Kong tuntuu kaikessa korniudessaan, kaupallisuudessaan ja ahneudessaankin palaselta sieluani. Ehkä syy on se että en voi jakaa sitä tai siellä viettämääni aikaa kenenkään kanssa "normaalissa" elämässäni - tämä paikka on minulle aina yksityinen.
Päätin siis viettää täällä viikon ennen Pekingiin lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti