Puolustuksen puheenvuoro

"Tämän kaupungin ilmapiiri tarttuu, mutta kun mä palaan Helsinkiin, mä olen taas luonnonlapsi ja vältän kuluttamista. Ihan totta." Äidin ilme oli epäuskoinen, sillä puristin juuri rintaani vasten uusia valtavia kuulokkeita, jotka olin saanut "oppaanpalkkana" Hong Kongissa vierailevilta vanhemmiltani. Uuden tavaran muovilta tuoksuva, rahiseva lämpö kutitti mielen pohjia.

Olenko jo maininnut, että Hong Kong on hyvin kulutuskeskeinen kaupunki? ("Olet!" kiljuvat lukijajoukkoni.) Kahdeksassa kuukaudessa sellainen tarttuu, ja ihminen joka ei ole koskaan hirveästi välittänyt shopata (paitsi ehkä sarjakuvia), huomaa täyttävänsä kassinsa ja huoneensa tavaralla vain koska "oli huono fiilis ja ostamisesta tulee parempi olo". En väitä, että nurkat olisivat täynnä varsinaista roinaa, mutta kenkien ja vaatteiden osteleminen tässä määrin on minulle uutta. Puhumattakaan kaikista korvakoruista. Ja kevytlimsasta. Ja mainitsinko jo kengistä? Osasyynä ehkä on puhdas tilannekohtaisuus: kun lähtee toiselle puolelle maailmaa vajaaksi vuodeksi, on uusia vaatteita ostettava koska mukaan ei alunperin mahdu kovin paljon. (Ja tietysti täällä on shopattava koska "sitten kellään muulla ei kotona ole tällaisia vaatteita!")

Ajankohtaisempi asia lienee, että perheeni oli käymässä Hong Kongissa viime viikolla ja lähti tiistaina takaisin. Kaikki meni yllättäen todella hyvin, vaikka Suurelle Buddhalle jonotettiinkin lauantaina kaksi tuntia, ja muutenkin väkijoukkojen paljous (johon itse olen jo näemmä tottunut vähän liikaakin) näytti ahdistavan osaa kotiväestä. Maanantaina ja joinakin iltoina oli pakko opiskellakin tenttejä varten, joten uskoin perheeni Lonely Planetin hellään huomaan. Maanantaina oli vuorossa Ocean Park: vuoristoratoja ja pandoja, jotka näyttivät äidistä sympaattisilta.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli mielestäni onnistunut (jopa vuokraamani huoneisto oli lopulta oikein hyvä). Koko kevään jatkuneet kireät tunnelmat olivat toistaiseksi unohdetut - manööveri joka muistutti hieman Francon jälkeistä Espanjaa jossa sosiaalisen ja polittiisen toimintakysyn takaamiseksi suuri osa diktatuurin aikaisista tapahtumista "unohdettiin". Saa nähdä miten tästä jatketaan, mutta niin kauan kuin itse olen turvassa Aasiassa, annan asian olla ja nautin omasta henkilökohtaisesta Movidastani.

Seuraavaksi: kuvia! (Hupailua Madame Tussaud´sin Hong Kongin kabinetissa)