Kulttuurishokki ja kalliit pavut

Luin muinoin eräästä mainiosta artikkelista, ettei kaukomaille lähdetä tutustumaan uuteen kulttuuriin vaan omaan itseen. Kun joutuu näet vieraassa paikassa viettämään paljon aikaa oman päänsä sisällä, löytää usein uusia (yleensä epämiellyttäviä) puolia itsestään. Koska olen viime aikoina tuntenut oloni melko apeaksi - joskin huomattavasti paremmaksi kuin kaksi viikkoa sitten - päätin kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja googletin sanat "cultural adaptation" saadakseni tietää mitä on vielä edessä. Uuteen kulttuuriin mukautuminen on monivaiheinen prosessi, ja eri lähteet ovat eri mieltä niiden koostumuksesta ja järjestyksestä, kestosta puhumattakaan. Ilmeisesti yleisin mielipide on kuintekin seuraava:

1) "Kuherruskuukausi": Kaikki on uutta ja jännittävää! Ihmiset ovat ystävällisiä, maisemat makeita, kulttuurierot mielenkiintoisia. Kestää yleensä 1-2 viikkoa, joten satunnaiset matkailijat yleensä edes ohita tätä vaihetta.

2) Kulttuurishokki: Uuden ympäristön negatiiviset puolet alkavat tulla esiin. Kaipuu ja koti-ikävä iskee, muistot kotimaasta ovat romantisoidusti värittyneitä ("Oi! Suomen syksy! Ollapa nyt kotona sienestämässä keskellä ruskaista metsää!") ja uuden ympäristön kieli- ja kulttuurierot tuntuvat litsepääsemättömiltä ("Limsa-automaatti söi rahani! Ymmärrättekö? ATE MY MONEY. Does anyone here speak English?").

3) Sulkeutuminen: Uusi ympäristö on uhkaava ja epämiellyttävä; seuraa sulkeutuminen ja lohduttautuminen (esim. shoppailemalla, ruoalla, elokuvilla ja alkoholilla...). Oheisesta kuvasta näette nykyisen sulkeutumispaikkani.

4) Sopeutuminen: Hitaasti elämä voittaa. Ympäristö alkaa jäsentyä rationaalisesti ja vaikeudet tuntuvat pienemmiltä. Kontaktit paikallisiin syventyvät. Toivo herää, kunnes...

5) Paluushokki: Kuulemma pahin. Olet ollut poissa, ja sillä aikaa kaikki tuttusi ovat jatkaneet elämäänsä. Itse olet toivon mukaan kokenut unohtumattomia asioita, mutta niiden selittäminen on turhaa. Suosikkisetäni Somerset Maugham puki tämän tosiasian elegantisti sanoiksi:


We are not the same persons this year as last; nor are those we love. It is a happy chance if we, changing, continue to love a changed person.

Loppuvinjettinä äskeisen kauppareissuni tunnelmia. Hong Kong on melko halpa paikka, vaikkei toki Kiinaan verrattuna: jos vain saisin jonkin porukan koottua ja pääsisin käymään Shenzenin puolella, voisin ostaa kasoittain ulkoilushortseja :( Mutta ruokapuolella on yllättävän kallista. Asioin kampuksen ainoassa ruokakaupassa, Park´nShopissa, joka on melko hyvälaatuinen joskin suhteellisen hintava kauppa. Vertailtuani hintoja Suomen vastaaviin, huomasin että
a) maito, alkoholi, purkkipavut, juusto ja ylipäätään kaikki maitotuotteet ovat melko kalliita, samoissa hinnoissa kuin kotona tai jopa kaksinkertaisia kuten maidon kohdalla! Sitä tosin tuotetaan tänne Australiasta...
b) paahtoleipä, hedelmät ja nuudelit taas ovat melko edullisia.
Elän siis loppuvuoden omenilla, nuudeleilla ja hillopaahtoleivillä. Ei juuri mitään muutosta entiseen siis. Lopuksi näkymä asuntomme parvekkeelta melko saasteisenä päivänä (Damn you, People´s Republic Insdustries!):