"I am also staying for a year. So I guess we are stuck with each others. Might as well get along." Nyökkäsin ja naurahdin hermostuneesti. Kathy oli hyvin laiha, silmälasipäinen kiinalaistyttö, joka salaiseksi helpotuksekseni oli yhtä tyrmistynyt huoneen koosta ja keittiön varustetasosta kuin minäkin ("What! No toilet paper!"). Jos hän mahdollisesti olikin hemmoteltu kakara, se kenties merkitsisi että muutaman metropysäkin päässä sijaitsevasta vanhempien asunnosta ilmestyisi suuria määriä keittiötarvikkeita joita voisin käyttää ilmaiseksi. Ajatus vajaaksi vuodeksi ostettavasta keittiökalustosta ja erityisesti sen hinnasta oli kummitellut mielessäni muutamia päiviä.
Jätettyään osan tavaroistaan huoneen toiselle puolelle Kathy kuitenkin katosi. Hän ilmoitti, että koska kurssit alkaisivat hänellä vasta maanantain jälkeen, hän menisi vielä yöksi kotiin ja palaisin maanantaina. Tätä kirjoittaessani kello on yhdeksän illalla, ja olen edelleen huoneessani yksin. Koska tilaa on noin kahdeksan neliömetriä, en todellakaan valita. Enkä pane pahakseni, vaikka hän ottaisi tavaksi vierailla usein vanhempiensa luona - onhan tämä kuitenkin hänen ensimmäinen asuntonsa kotoa muuton jälkeen...
Asunnon huoneessa numero 4 (omani on nro 7) asuva (etelä-)korealainen Janice on kanssani samalla kiinankurssilla. Kurssin taso on itselleni aivan liian vaikea, mutta japanilais-korealais-suomalainen porukkamme rivilla kaksi sen verran mukava, että aion uhallakin jäädä kurssille - vaikka olisi luettava yökaudet kielioppia ja harjoiteltava merkkejä kunnes kynsien alta valuu veri! (Joskus mietin, että jos pistäisi kaiken tämän energian ja vaivannäön esim. oikikseen, voisi joskus saada töitäkin...)
Pistäisin tänne kuvia viimeiseltä kahdelta viikolta, mutta ilmeisesti nikonin mukana ei tullutkaan USB-kaapelia. Pitää hankkia sellainen lähipäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti