China: Great Temples, Fried noodles, Cheap dvds, abused puppies

Hetken luulin joutuneeni painajaisuneen ja suljin silmät muutamaksi sekunniksi. "Kun avaan silmät, kaikki on taas hyvin. Oliver EI myöhästynyt junasta koska halusi ostaa ruokaa junamatkalle. Minä EN ole yksin täpötäydessä junassa matkalle jonnekin Keski-Kiinaan ilman rahaa, määränpään tarkkaa osoitetta tai toimivaa kännykkää. Minä EN ole ilman istumapaikkaa seuraavat 16 tuntia keskellä tungosta, jossa kukaan ei puhu englantia..." Sitten avasin silmät. Mikään ei ollut muuttunut.

Uskokaa tai älkää, rakkaat lukijani (te kaikki neljä ja Äiti), kaikki todella tuntuu sujuvan elämässä "lopulta parhain päin". Vain neljän tunnin päästä onnistuin kiilaamaan itselleni istumapaikan, ja seuraavana aamuna klo 5 saapuessani sateiseen Hangzhouhun, Fred oli kuin olikin minua vastassa (äkäisenä, koska oli joutunut valvomaan koko yön että pystyisi nousemaan, ja koska oli joutunut maksamaan 90 kuaita taksista, mutta silti). Hangzhoun kaupunki sijaitsee melko lähellä (180 km) Shanghaita ja on (Wikipedian mukaan) sekä Marco Polon että Ibn Battuan "maailman kauneimmaksi kaupungiksi" ylistämä. Ja kaunis se on! Kaupungin länsipuolella on nerokkaasti nimetty Läntinen järvi, Xifu, jonka toisella puolla sijaitsevat vuoret ja alueen kuuluisat teepensaspellot. Paikka onkin suosittu häämatkakohde.

Oliver tuli seuraavana päivänä (junia ei kulkenut kovin usein), joten sompailimme ensimmäisen päivän Fredin kanssa kahdestaan etsimässä a) Kansallista Tee-museota ja b) Tee-kylää (näen jo ainakin Ainon nauravan, mutta tee sattuu olemaan Hangzhoun ykkösvientiartikkeli. Tee ja kauniit tytöt, mikäli sananparsiin on uskominen...) Kolmessa päivässä ehdimme pyöräillä läheiselle temppelialueelle, syödä todella edullisesti, laulaa karaokea vakioteehuoneemme tarjoilijoiden kanssa, ja käydä Night Marketilla ostamassa (piraatti-) tavaroita. Koin hienoisia moraalisia ahdistuksia ostaessani näyttävän Mao-aiheisen mukin (ostaisiko kukaan koskaan Hitler-aiheista mukia? Tai Idi Amin-mukia? Eipä niin!), mutta perustelin sen lopulta kandiaiheellani.

Sain myös melkoisen länsimainen turisti kohtaa itä-aasialaisen kulttuurin- shokin joutuessani todistamaan, miten marketin myyjät kirjaimellisesti pallottelivat pikkuisella koiranpennulla, jonka korvassa oli kimaltava lävistyskoru ja jonka silmät olivat täysin tyhjät ja koko ruumis täysin turta. Tottahan tiedän paremmin kuin hyvin, ettei Kiinassa juuri arvosteta eläimiä samalla tavalla kuin (ainakin periaatteessa) Lännessä, mutta sen todistaminen, miten avutonta olentoa kohdellaan täysin leluna nosti silti palan kurkkuun. Enkä tietenkään voinut tehdä mitään; en ostaa pentua ja viedä sitä mukanani, enkä alkaa huutaa ja kirkua. Ainoa vaihtoehto oli sanoa "Me ei osteta näiltä mitään" ja lähteä pois.

Ko. tapausta lukuunottamatta matka sujui erinomaisesti. Hieman vanhanaikainen matkustustapa leimasi oleskeluamme Hangzhoun International Youth Hostellissa (edullinen, loistava sijainti, siisti: suosittelen!). Kenenkään kännykkä ei oikein toiminut Kiinan puolella, joten eksyessämme toisistamme palasimme hostellin lobbyyn ja tiedustelimme olivatko toiset jättäneet viestejä. Meillä oli em. vakioteehuone, josta sai hyvää teetä, ja jonka tarjoilijattareen Fred oli palavasti rakastunut: kaksi hyvää syytä istua siellä joka ilta.

 Tee-museon puutarhassa oli Lu Yu -nimisen oppineen patsas (eli 700-luvulla eaa), joka kirjoitti ensimmäisen klassisen, kuuluisan tee-aiheisen tietokirjan. Näyttää hyvin itseensä tyytyväiseltä veikolta, tai sitten on juuri maistanut erinomaista paikallista Longchi-teetä.

Tinde Läntisellä järvellä. Kuvan ottohetkellä oli eksynyt pahasti matkatovereistani, koska olin ottanut väärän bussin: matkasin siinä reilun tunnin koska en uskaltanut nousta pois ja ajattelin, että "kohta varmaan tunnistan missä olen". Lopulta jäin pois Hangzhoun keskustassa nähdessäni Nokian kyltin. Huvittavaa, miten tutut tuotemerkit vieraissa paikoissa tuntuvat usein merkillisen lohdullisilta: kun näkee Starbucks´in, H&M:n tai Nokian ("Unofficial Finnish Embassy", kuten Oliver sitä nimitti) nimen keskellä tuntematonta semioottista merta, pystyy paikallistamaan itsensä jollakin tasolla:

 "Kas, nämä ihmiset kuluttavat samoja tuotteita kuin minäkin. Ja koska olemme kaikki ensisijaisesti kuluttajia, meillä on siis paljonkin yhteistä."

Kolme muskettisoturia poseeraavat Lingyin-temppelin muureilla. Päivä oli pilvinen ja nilkkaani koski saatanallisesti, mutta muuten oli mahtavaa! Olimme vuokranneet pyörät päästäksemme sinne. Suosittelen ehdottomasti pyöräilyä ympäri järveä!

(Tosin yksi turistioppaista kommentoi täysin puun takaa juurikasvuani todella epäkohteliaasti. Kiinalaiset eivät, alleviivaan EIVÄT ole kohteliasta kansaa.

Heidät vain usein sekoitetaan japanilaisiin, jotka puolestaan ovat.)

Viereisessä kuvassa Tinde ja "Suurimahainen Buddha". Arvaa kumpi on kumpi!

Nyt istun taas omassa huoneessani, "kotona". Hirveästi työtä jotta saan kurottua kiinni tekemättömät työt (miten muka kerkeän, kun ostin juuri kolme tv-sarjaa kokonaisuudessaan ja sain tietää, että Multimedia Libraryssa on itse asiassa kaksi miljoonaa dvd:tä...).