Ulkona on 29 astetta ja suloinen auringonpaiste. Huomenna on kiinantentti, johon olen lukenut hädin tuskin neljäsosan materiaalista. Mutta sen sijaan että huolehtisin konkreettisista töistä nökötän aurinkoisessa, kalsean kuluneilla mööpeleillä niukasti kalustetussa olohuoneessa, juon teetä (Yellow labelia, voiko sitä uskoakaan, hyvän teen maassa juon yellow labelia - se oli halvinta kaupassa) ja luen Juha Itkosta. Hannu lainasi, kuten kerrottu on, Itkosen kehutun teoksen "Kohti", jossa olen jo reippaasti yli puolivälin.
Pidän kirjasta suunnattomasti, mutta toisaalta en ole oikeassa tilanteessa arvioimaan sitä täysin puolueettomasti. Vaikka romaanin pääjuoni tapahtuu Thaimaassa, sen kerrontatyyli ja hahmot ovat hyvin suomalaisia, ja lähes tiedostamattomasti tunnen pitäväni lukemalla yhteyttä kotiin, tai ainakin johonkin kuviteltuun "suomalaisuuteen", jota vaalin mieleni perukoilla. Lähes samanlainen tilanne, yllättäen, oli viime keväänä, kun luin Uzbekistanissa Stephen Fryn mainiota kirjaa "Making History".
Silloin en kaivannut Suomeen (matkahan kesti vain reilun viikon), vaan "omieni" pariin. Niin paljon kuin nyt kaipaankin perhettäni, sillä matkalla tunsin olevani jumissa umpimielisen perheyksikön ja jossain väärin vihamielisen, kielimuurilla suojautuneen vieraan ympäristön välillä. Siinä tilanteessa Fryn nokkela, äkkiväärä ja monessakin mielessä vino verbaalinen maailma tuntui elämänlangalta joka yhdisti minut omaan elämääni Helsingissä, omiin piireihini ja elämäntyyliini. Silloin, kuten nytkin, tämän elämänlangan (kömpelöhkö yritys käyttää englanninkielistä termiä "lifeline", joka ei oikein toimi: lifeline tuo mieleen piiritetyn kaupungin, elämänlanka taas valkokukkaisen kasvin...) keriminen on kaksipiippuinen juttu: kirjaa on pakko lukea, mutta mitä enemmän sitä lukee, sitä vähemmän sitä on jäljellä. Täällä minulla on onneksi muitakin keinoja pitää yhteyttä (kuten jokapäiväinen Fingerporini). Uzbekistanissa kirja loppui kolme päivää ennen paluuta, ja sen jälkeen ainoa lohtuni mustina hetkinä olivat sokeroidut mantelit.
Toim. huom. Uzbekistanin matka oli ei ollut kokonaisuutena lainkaan epämiellyttävä - suosittelen sitä kaikille "erilaisia" matkakohteita etsiville, jotka osaavat venäjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti