Päivitystä viime viikoista

Kaksi päivää tuuli kovaa ja kaikki odottivat, milloin taifuuni Megi suvaitsisi iskeä. Sen piti olla kovin taifuuni kahteenkymmeneen vuoteen ja aiheuttaa taifuunivaroitus 8: sataisi niin kovaa että ulkona näkyisi pelkkää mustaa; mikään ei toimisi tai olisi auki; ruokaa pitäisi varastoida parin päivän tarpeiksi.

Tarvitseeko minun edes sanoa, että odotin sitä suunnattoman innokkaana.

Taifuunin piti iskeä tänään, mutta jostain syystä ulkona on nyt kaunis ilma. Kathy näytti nettikartasta: Megi on siirtynyt rannikkoa ylöspäin ja uhkaa nyt Shanghaita. Täällä ei enää edes sada.

Ensi viikolla ovat midterm examit, ja paikalliset opiskelevat vuorokauden ympäri kirjastossa, ovat tehneet sitä jo monta päivää. Minä istun huoneessani kuntosalin jäljiltä raukeana, luen Juha Itkosta (Hannulta lainattua) ja pohdin "ystäviäni" täällä. Totta kai niitä jo on. Mutta aina välillä alkaa väistämättä kaivata kotiin, "oikeiden" ystävien luo - niiden, joiden kanssa yhteys on muodostunut pitkän ajanjakson kuluessa ja pienemmän sosiaalisen paineen alla; jotenkin "orgaanisemmin" kuin täällä. Sekä niiden ihmisten pariin, joiden on jostain syystä joka tapauksessa pakko kestää minua, ja joiden seura siksi on hyvin rentouttavaa (lue: sukulaisten). On surullinen tosiasia, ettei matkailu automaattisesti tee ihmisestä rohkeampaa, vaan kaikki sosiaaliset hankaluudet, kuten arkuus, epävarmuus tai roikkuvuus kyllä seuraavat perässä, vaikkakin ehkä viiveellä. Onneksi minulla on sentään kirjani.

Rakkaat viisi lukijaani (ja äiti) älkööt silti huolestuko: sosiaalinen elämäni täällä on pääosin vaihtelevaa ja kasvattavaa. Kaksi viimeistä lauantaita vaelsin lähisaarilla (Lamma) ja -alueilla; varsinkin jälkimmäisellä luonnonpuistovaelluksella saavutin mainetta uhkarohkeana joukkueenjohtajana keplotellessani koko vaellusryhmämme oikotielle nostamalla sähköaidan pois tieltä. Lammalla taas vierailimme paikallisessa yrttipuutarhassa, jossa oli mitä suloisin pieni teehuone: ehdoton must jos joku eksyy käymään siellä! Olen käynyt myös vanhassa teollisuushallissa paikallisten heavybändien keikalla, joka oli varsin hilpeää (minun ja Ninan lisäksi ainoat ei-paikalliset katsomossa olivat eteläeurooppalaisen näköinen mies mekossa ja kaksi norjalaista hevaria...) Viime viikolla sain lievän flunssan, joka on hieman hidastanut tahtia pari päivää - ei kuitenkaan mitään, mikä ei kunnon unella ja teellä talttuisi. Vastoin tapojani myös poistuin kampukselta keskellä viikkoa (!) ja kävin viime keskiviikkona syömässä malesialaisessa ravintolassa yhden porukan kanssa. Ravintolasta jatkoimme Happy Valleyn laukkakilpailuihin, joissa löin vetoakin. Kuinka hevonen nimeltä Floral Picasso olisi voinut olla voittamatta? Kyllä se voi, ja Oliver kommentoi tapaani valita hevoset nimen perusteella "tyttömäiseksi" ja typeräksi. Ei niin että hänkään olisi mitään voittanut...

Kuvituksena otoksia Tai Wo´n kasvitieteellisen puutarhan/luonnonpuiston maisemista, jossa vaelsin viikko sitten.