"I will forget my nature. Be my horses ready?"*

"Ay ay", vastasi Air China, ja tarjosi lentoliput kiinalaisen uudenvuodensesongin ympäriltä naurettavaan 230 euron hintaan (normaalisti niistä saa maksaa lähemmäs kaksinkertaisen summan...). Päätin siis toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja lähteä Japaniin.

Miten tähän on tultu? Viime postauksessahan olin vielä palaamassa pikavauhtia Suomeen. Syitä on kaksi: ensiksikin Mummon tila parani huomattavasti, mikä oli pienoinen ihme. Toiseksi, minua kiellettiin tulemasta Suomeen. Hyvin selvin sanoin. (Mahdollisuus tosin on edelleen, että mikäli tilanne huononisi dramaattisesti, mitkään kiinankurssithan eivät minua täällä pidättele.) Mutta ei minulla muita syitä ole Suomeen takaisin haluta (ei täällä hullumpaa ole), joten voin äkkilähtöä odotellessa ainakin tehdä kaiken sen mitä on pitänyt. Eli: lähteä Japaniin. Kahdeksi viikoksi.

Suunnitelmana oli alun perin mennä couchsurfingin avulla, mutta koska en ole juuri käyttänyt järjestelmää, minulla ei ole suosittelijoita. On siis hyvin hankalaa löytää ketään tarjoamaan sohvaansa, ja itse asiassa olen löytänyt aika edullisia hostelleja Japanista; se ei selvästikään ole ihan niin kallis paikka kuin väitetään, ei ainakaan jos osaa venyttää penniä (ja minähän osaan: 14:sta yöstä kolme menevät mukavasti yöbussissa, viimeinen lentokentällä aamulentoa odotellessa...). Vain Hiroshimasta ei sopuhintaista majoitusta löydy, joten yritän vielä löytää sohvan. Reittisuunnitelma on tällä hetkellä Tokio-Hiroshima-Osaka-Kioto (päiväretket Naraan ja Himejiin)-Tokio (Yokohama). Haluan nähdä ainakin:

- Geishoja Kiotossa
- Himejin linnan
- Cosplay-teinejä Harajukussa
- Hiroshiman Atomipommimuistomerkin
- Studio Ghiblin studio-museon
- Fuji-vuoren (vaikka sinne ei tähän aikaan saakaan kiivetä)

ja tietty syödä paljon sushia! Eli varmaan aika klassinen Japanin-matka tulossa, mutta minulle se kaikki on ensimmäinen kerta, eikä tässä ajassa (eikä varsinkaan tällä budjetilla: näkisitte ne junahinnat!) lähdetä Hokkaidolle, vaikka kuinka haluttaisi. Ensi kerralla sitten.

Opiskelullehan tämä tekee hallaa: sain viimein sorvattua lukujärjestykseni valmiiksi ja heti joudun jättämään pari luentoa väliin. Onneksi vain pari: meillä on ensi- ja sitä seuraavista viikoista osa lomaa. CUHK:n erikoisuus on nk. add-drop-period, eli lukukauden alusta kaksi-kolme viikkoa on mahdollista lisäillä ja jättää kursseja; eräänlaista kokeilua siis. Tämän jälkeen kursseille liittyminen ja myös niiden skippaaminen on sitten mahdotonta. Kurssini vaikuttavat hieman helpommilta (ja vähäisemmiltä) kuin viime lukukaudella, mutta näennäistä rentoutta tasapainottaa mukavasti Chinese 2153-Basic Presentation Skills 2, jota johtaa pikkuinen, konekiväärivauhdilla kiinaa pajattava ja natsimaisella kurilla varustettu Han-Laoshi. "Jos ette halua opiskella, jättäkää tämä kurssi väliin NYT." Haaste on siis vastaanotettu...

Viima lauantaina mukavat tuparit Lamma-saarella, emäntänä yksi vaelluskavereistani. Minulla on elämää kampuksen ulkopuolellakin! Ainakin joskus.


*Sitaatti näytelmästä "Kuningas Lear", jonka lainasin kirjastosta (ei, en pelkästään ymmärtääkseni hankalia isä-tytär-suhteita laajemmasta kontekstista... mutta silläkin oli vaikutusta). Tajusin nörttiyteni koko laajuuden hihitellessäni Learin repliikille "Come not between the Dragon and his wreath", koska tajusin sen mahdollisesti olleen taustalla "Kuninkaan paluussa" olleelle repliikille "Come not between Nazgul and his prey." Tai ainakin se kuulosti niin samalta, ja Tolkien oli Englannin professori.

Pitäisiköhän käydä enemmän ulkona?