Raporttia koti-rintamalta

Ulkona on mielettömästi lunta. Pehmeää, valkoista, kylmää, flunssaa-aiheuttavaa. Tyypillistä tuuriani pysyä masentavan terveenä koko lukukausi Hong Kongin vieraan bakteerikannan keskellä, mutta saada kiduttava flunssa heti kotilomilla. Mikäli joku rakkaista lukijoistani ei ole vielä tietoinen, saavuin viime perjantaina joululomalle Suomeen, perheeni suureksi yllätykseksi:

En tosiaan ollut maininnut kenellekään perheenjäsenelle suunnitelmistani, joten minun oletettiin olevan yhä Seoulissa. Ystäville toki kerroin, ja Aino hakikin minut lentokentältä perjantai-iltana. Matkustavat lukijani: mikäli käytätte Aeroflotin palveluja, muistakaa ottaa omat viihteet mukaan: Russian Airlines ei tue pikkutelkkareita edes 11 tunnin lennoilla. Lisäksi, harkitkaa vielä ja tarkastakaa, josko esim. Cathay Pasific liikennöisi samoissa hinnoissa.

Toistaiseksi suurimmat ilonaiheeni Suomessa (ei missään erityisessä järjestyksessä):

1) Asun asuintalossa! Siis ihan oikeasti ihmiskodissa, jossa on mattoja lattialla ja kirjahyllyjä ja puhtaat lavuaarit ja ruokaa jääkaapissa! Kukaan ei ramppaa ovista ennustamattomina aikoina, vieraat ihmiset eivät siivoa aamuisin lattioita.

2) Paperiset sanomalehdet: Hesari, Suomen Kuvalehti, Tiede, Ylioppilaslehti, Nyt-liite...

3) Ihmiset. Tämän olisi varmaan pitänyt olla ensiksi. Perheenjäsenet ja ystävät. (Mikään ei ilmeisesti nosta ihmisen sosiaalista kysyntää kuin ensiksi lähtö vuodeksi maasta ja sitten väliaikainen paluu...)

4) Uuni, joka mahdollistaa leipomisen.

5) Lumi ja puhdas ilma.

6) Kynttilöitä kaikkialla.

7) Koirat. Korppu ja Tilda eivät vieläkään tiedä, mikä ihana kostyym- siis kohtalo niitä aattona odottaa.


Sen sijaan olisin voinut tulla toimeen ilman tätä flunssaa, samoin kuin jetlagia, joka heräättä minut joka aamu seitsemältä (ihan mukavaa) ja saa nuokkumaan kuuden tienoissa illalla. Sosiaalisen elämän tuho!

Lopuksi joulukorttikuva pojista, koirista ja minusta Mummolassa viime sunnuntaina.

Hauskaa joulua!