Kaskas, bloggaukseen on jälleen kuin varkain hiipinyt tauko, joka varmaan syntyi Japanin matkan loppuvaiheiden kertaamisen viivyttelystä. Kuten mahdolliset lukijani ovat ehkä viime päivien uutisista huomanneet, matkan ajoitus osui onnellisesti. Hong Kongiin asti eivät tsunamit tai maanjäristykset tuntuneet, vaikka muutama huolestunut kaveri ja sukulainen sitä tiedustelikin. Myöskään Kristalla tai kenenkään täällä opiskelevan japanilaisen ystävän perheellä ei ole hätää. Välillä tuntuu että elän jonkinlaisessa turvataskussa täälläkin, koska niin monen vaihdossa olevan ystävän vuoteen on mahtunut dramaattisia tapahtumia: Koreoiden hiuksenhienosti vältetty sota, pako mellakoivasta Egyptistä, ja nyt tsunami Japanissa. Ei ole todennäköistä että mitään vastaavaa tapahtuisi Hong Kongissa, vaikka viime syksynä muutama uhkaava monsuuni pyyhkäisikin ohitse.
Meanings of Life-kurssini tuutori Justin muuten mainitsi, miten erikoinen paikka Japani on: kun ruokakaupoista (ja erityisesti 7/11-kioskeista!) ovat elintarvikkeet olleet viime päivinä vähissä, ihmiset ovat monen päivän ajan jonottaneet kiltisti jopa tuntikausia! Vastaavat tilanteet Egyptissä, Libyassa, tai Haitissa johtivat mellakoihin ja ryöstelyihin tunneissa. En ole vieläkään löytänyt tähdentävää erityissyytä siihen, miksi Itä-Aasian suurissa kaupungeissa tuntee olevansa enemmän turvassa kuin Helsingissä, mutta ehkä kyseessä on vuosituhantinen väestöpaine, joka pakottaa ihmisen perusluonteeseen lähtökohtaisesti tietyn sosiaalisuuden ja empatian. Tiedä häntä, itse ainakin olen huomattavasti pitkäjänteisempi jonottaja nykyään.
 |
| Sukulaiset Hong Kongissa. Onneksi kukaan ei ymmärrä suomea täällä... |
Jari-eno ja Jaakko-serkku kävivät Hong Kongissa heinäkuun lopulla ja viettivät viikon täällä. Yritin toimia turistioppaana parhaani mukaan, mutta valitettavasti Mid-term-kokeet osuivat sille samalle viikolle. Sumpliminen oli hetkittäin hieman hankalaa, mutta oli tosi hauskaa näyttää "minun" kaupunkia sukulaisille (ja käydä itsekin samalla katsomassa pandoja Ocean Parkissa). Hong Kong on aika hieno paikka, tajusin sen itsekin jälleen kierrättäessäni ihmisiä kulmilla (ja samalla häpeilin muistoja viimesyksyisestä vinetyksestäni - miksi Oliverin pitääkin muistaa ne keskustelut sanatarkasti?)
Hassua muuten, että koko viime syksynä ei Suomesta saapunut ainuttakaan vierasta (vaikka MONI niin vannoikin tekevänsä...), mutta nyt kun putki on auki niin niitä saapuu lentokoneittain! Tai no, huhtikuun alussa tulee Jenny-chan siskoineen ja kuun lopulla jonkinlainen kokoonpano kotiväkeä (sopivasit loppukokeiden päälle). Alkaakin olla yhdestoista hetki, sillä suunnitelmana on lähteä toukokuun alussa Pekingiin ja mahdollisesti sitä kautta aikanaan Suomeen.
 |
| "No on se iso Buddha!" Turisteina Lantaulla. |
 |
Harvinaisen sporttinen panda (se on todennäköisesti huomannut jonkun joka ei halua Panda-juustoa...
http://www.youtube.com/watch?v=SyRvzeNuqa4&feature=fvst - tämä on hongkongilaisten antropologien tämänhetkinen ykkösvitsi... |
 |
| Fleur posettaa vaelluksen loppumetreillä |
Muuten ei elämään kuulu mitään uutta. Kämppiksen kanssa tullaan edelleen hyvin toimeen, vaikka (tai ehkä siksi että) se viettää paljon aikaa kotonaan. Musiikillisesti elän keväälle tyypillistä Patti Smith-kautta. Ja olen saanut uuden kaverinkin, joka työskentelee kemian laitoksella "vierailevana tutkijana" - 23-vuotiaana! Vihreäsilmäinen hirviö söisi minut elävältä, ellei Fleur olisi mitä mukavin ja fiksuin ihminen. Vaelsimme viime lauantaina Lamma-saarella, jossa Fleur majailee siskonsa luona tämän kevään.
Heipsan! Hauska taas lueskella blogahdustasi :) ja vielä hauskempaa huomata, että alat viihtymään siellä entistä paremmin. Kummasti sitä alkaa näkemään itselle jo niin tutuksikin tulleet paikat ihan uudessa valossa, kun niitä esittelee muille. Tsemppiä ja hauskaa kevättä!
VastaaPoista