She had a pretty gift for quotation, which is a serviceable substitute for wit.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Matkakertomuksia, vol 1 (jatkuu ensi numerossa)

Kello lähestyy kolmea, mutta uni ei tule joten lienee aika kirjata muistiin seikkailuni Japanissa. Yritin sitä jo kerran, mutta kone perhana meni blokkiin ja lopulta pyyhki kaiken siihen asti kirjoitetun pois. Koetetaan siis uudelleen nyt, sillä ensi viikolla voi olla kovin kiireistä: Jari-eno ja Jaakko-serkku ovat tulossa reiluksi viikoksi kylään. Olen iloinen ja innoissani, mutta myös aika huolissani, sillä täällä oleskelunsa aikana minulla on kolme välitenttiä ja heti lähtönsä jälkeen neljäs iso... Kuinkahan käy. Hyvä tuuri sään suhteen niillä silti on, sillä Japanista saavuttuani kampusta on peittänyt kauhuelokuvamainen valkea sumu. Kaksi päivää sitten se kuitenkin katosi ja tänään Hong Kongiin iski varsinainen lämpöaalto. Sen seurauksena ihmisten vaatetus muuttui hyvin nopeasti kesäisemmäksi ja itsekin aloin pohtia rahan pistämistä jo valmiiksi ilmastointilaitteeseen.

Luumupuut kukkivat
Japaniin. Matkani kesti kaiken kaikkeaan 15 päivää ja syynä oli viikon loma Kiinalaisen uudenvuoden takia. Lähdin matkaan yksin, koska kukaan muu ei jostain syystä halunnut (olimme suunnitelleet matkaa joko Tiibetiin tai Intiaan Oliverin ja Erican kanssa, mutta jostain syystä päätösten tekeminen lykkääntyi ja lykkääntyi). Lopulta, löydettyäni erinomaisen edulliset lennot AirChinalta, päätin toteuttaa monivuotisen haaveeni ja lähteä Nousevan Auringon maahan.

Piknik Shinjuku Parkissa
Kauhua kalatorilla
Sushilla Kristan kanssa - parasta kalapalaa jota olen syönyt!
















Aluksi viivyin viisi päivää Tokiossa, jossa hengasin Kristan kanssa (vanha partiokaveri, joka opiskelee tällä hetkellä Tokiossa). Oli kullanarvoista saada seuraksi joku joka tunsi Tokion - kävimme näköalatornissa, kiertelemässä kauppoja, piknikillä puistoissa ja monessa hyvässä ravintolassa. Ja kalatorilla! Tokion kalatori oli kokemus sinänsä (varsinkin kalakammoiselle...), siellä oli merenelävää moneen lähtöön. Kalatorin läheltä löysimme sushipaikan jossa söin elämäni parhaan sushiaterian (jonka meille valmisti hilpeä sushimestari joka ei  - tietenkään - puhunut lainkaan englantia, kuten ei kovin moni muukaan Japanissa. Krista japanintaitoineen oli tässäkin korvaamaton!). Toinen kohokohta Tokiossa oli reissu Oedo Onsen Monogatari-kylpylään.

Oedo Onsen Monogatari

Asuin Tokiossa Asakusa-nimisessä kaupunginosassa, joka oli hieman keskusta-alueen ulkopuolella. Asakusa on tunnettu temppelialueestaan, mutta enimmäkseen sen on hiljaista asuinaluetta. Hotellini oli hieman vaisu, mutta oikein siisti ja miellyttävä paikka, jossa tapasin useita kivoja ihmisiä joiden kanssa istua muutama myöhäisillan tunti jutellen.

Nipporin pääkadun edessä.












En ole itse asiassa juuri matkustellut yksikseni (ainakaan pitkiä aikoja), joten oli lähes hämmentävää miten helposti siinä tutustuu uusiin ihmisiin. Keskustelut lähtivät yleensä aika lailla samoja ratoja (matkustelu, missä on ollut ja minne menossa, kerro kotimaasta jne), ja yleensä vallalla oli jopa lämminhenkinen ja toverillinen ilmapiiri. Siihen tottui niin hyvin, että Kiotoon mennessä oletti jo kaikkien yksin matkustavien olevan tovereita keskenään (valitettavasti kaikki eivät sitä sitten kuitenkaan ihan tajunneet...).


Keskiviikkona kävin Mitakassa (Tokion "lähiö") sijaitsevassa studio Ghibli-museossa jonne olin hankkinut lipun jo hyvissä ajoin etukäteen Hong Kongista. Mahtava paikka! Museo on hyvin pieni, joten kävijämäärä päivää kohti on rajattu - ja hassuinta oli että vaikka japanilaisia oli 2-vuotiasta isovanhempiin, kaikki länkkärit olivat 20-40-vuotiaita :D 

Minua ei päästetty kissabussiin :(
Hiroshimassa.

Atomipommin uhreja
Tokiosta matka jatkui yöbussilla Hiroshimaan (ja saapui perille hyvin aikaisin, mikä teki ensimmäisistä tunneistä vähän pöllämystyneitä), jossa vierailin lähinnä atomipommimuseossa ja sen ympärillä olevassa puistossa. Museo nosti palan kurkkuun, mikä oli aika yllättävää koska olin kyllä varautunut siihen että se olisi aika karu... Onneksi vieressä oli International Lounge Library, jossa lueskelin englanninkielistä mangaa muutaman tovin toipuakseni. Puisto museon ympärillä oli kaunis ja kaupunki itsessään on viehättävä. Mitään kovin vanhaahan siellä ei tietenkään ole...

Hiroshimassa en asunut hostellissa vaan couchsurfasin amerikkalaisen Matthew´n luona. Olin onnekas: saavuin tapaamispaikalle puoli tuntia myöhässä ja Matthew oli jo lähtenyt pois. Minulla ei ollut hänen numeroaan (tai toimivaa kännykkää...) tai osoitetta, mutta ystävällisen paikallisen ("Excuse me, miss, you look lost. I speak a little bit English, can I help you?") avulla päädyin aseman vieressä olevaan englanninopetuskeskukseen - joka sattui ihmeen kaupalla olemaan Matthew´n työpaikka! Kollegat saivat yhteyden ja vietin kaksi erittäin hauskaa iltaa amerikkalaisen hostini ja tämän kavereiden kanssa.


Seuraavana päivänä (sunnuntai), menin käymään Hiroshiman vieressä olevalla Miyashiman saarella. Miyashima on ilmeisesti ollut pyhä saari ainakin viimeiset tuhat vuotta, ja maallikot eivät ole saaneet astua sille -  siksi rantaan on rakennettu kuuluisa "kelluva" (vain nousuveden aikaan) temppeli ja torii-portti. Kiipesin parin tunnin vaelluksen Mise-vuorelle (nälkäisiä peuroja väistellen) ja näkymät olivat huikeat!
Turisti kelluvassa maailmassa - ilma oli hieman sumuisa ja lisäsi mystistä ilmapiiriä.
Paikallisia Mise-vuoren huipulla
Miyashiman kelluva temppeli.